Näyttelykierros

Tässä ensimmäisessä huoneessa, jonka nimesin Olohuoneeksi, täällä ollaan olemassa ja näkyvissä.

Näyttelyn teemateos on Enkeli Down ja siinä on 8 osaa. Ne on valettu kipsistä muottiin. Kun teokset saivat värin pintaan, ne muuttuivat erilaisiksi tyypeiksi kuten halusinkin. Niille syntyi kullekin oma luonteensa ikäänkuin ne olisivat saaneet sielun.

Väreillä on monia vaikuttavia ominaisuuksia, ja niihin liittyy paljon tunteenomaisia mielikuvia. Vihreä Down enkeli herättää erilaisia mielikuvia kuin pinkki tai valkoinen. Ne tuntuvat jopa kooltaan erilaisilta.

Värien kautta teoksiin alkaa liittyä mielikuvia ja ominaisuuksia, jotka alkavat myllätä ajatuksissa ja synnyttää ajatuksia. 

Enkelireliefit  tulevat ulos seinästä ja konkretisoivat aihetta kohtikäyvästi. Ne elävät omaa teoksen elämäänsä ja haastavat visuaalisuudellaan vuoropuheluun.

Tyhjät siivet olivat myös tärkeitä minulle. Ne näyttivät paljon erilaisemmilta ilman päätä. Ne ovat kuin länget tai uimakellukkeet tai mitä muuta?  Joku on poissa.

Se joku katsookin meitä toiselta puolelta kun käännymme ympäri.

Siellä on Vastateos tälle teokselle. Tekijöinä ovat Riihimäen kansalaisopiston opintoryhmä Väritaiteilijat. Tein akvarellipaperille kopioita pelkästä päästä ja annoin ne maalattaviksi  kehitysvammaisten taideryhmäläisille. Tuloksena on teoksia, jotka ovat eläviä, äänekkäitä, elossa. Näissä näkyykin kokeilunhalu ja leikkimieli. Mitä opettajan antamalle kuvalle voi  ja saa tehdä? Kuvista voi aistia monenlaisia tunnetiloja, joita tekijä on ehkä kokenut.

Päätyseinällä on teos, jonka nimeksi tuli Vaikutukselle altis. Se herättää ajatuksia suojattomuudesta kaikelle ulkoapäin tulevalle. Jostakin voimme olla vastuussa, kaikkeen emme voi vaikuttaa eikä seurauksia voi ennakoida. Jo ilma ympärillämme on yksi vaikuttava tekijä sikiövaiheen kehitykseen.  Hahmo on polttamatonta savea, joka on kääritty kipsiharsoon. Aloin nähdä siinä muistumia Simbergin Hallasta ja Haavoittuneesta enkelistä vaikka en niitä tietoisesti ajatellut.

 

Tätä teosta vastapäätä on maalaus Reikä sydämessä. Monilla down syndrooma-ihmisillä on myös sydänvika. Teos syntyi hyvin spontaanisti. Akvarellivärit tuntuivat liian hennoilta ja kuultavilta, ja käytin mukana värjäyksiin käytettäviä reaktiivivärejä. Teoksessa on voimaa ja pulssia, joka seuraavassa hetkessä voisi laajentaa teoksen äärirajoilleen.

Usein asioista näkyy vain yksi näkökulma, ja joku toinen peittyy ja jää varjoon. Tätä varjon katsomisen vaikeutta huomasin ilmentäväni sillä, että vastapäiset teokset ovat toistensa kanssa dialogissa. Toki myös vierekkäistenkin teosten katsominen vaikuttaa tulkintoihin. 

Toinen huone sai mielessäni nimen jo näyttelyn suunnitteluvaiheen alussa. Siitä tuli Tivoli, jossa on aika karuja huvituksia.

Vääristävä peili näyttää ison miehen kuvajaisen.  Moni asia on teoksessa vääristynyt. Katsoja voi itse testata miten paljon peili vääristää, ja miten paljon asenteet ja pelot. Tämä kehitysvammaiselta näyttävä mies on pelottavan suurikokoinen. Pelottava mutta iloinen, ja vähän james dean tyyppinen vaiko enemmän psykokiller? Onko oltava seinän värinen ja näkymätön? Mitä ominaisuuksia hänellä saa olla?

 

Teoksen vieressä on down-kasvoinen tyttö, Höyhenissä.

Hänellä on selvästikin rooli. Saattavathan enkelit olla kirjavasiipisiä. Tai ehkä hänellä on menossa päivä intiaanina tai esitys sambakarnevaaleissa. Voisiko olla oikeasti? Teos on monta asiaa sulauttava hybridi. Kuka tekee aloitteita kehitysvammaisten uusista harrastemahdollisuuksta? Onko mahdoton ajatus osallistua terveiden kanssa?

 

Punainen Linko. Se näyttää eräänlaiselta pysähtyneeltä karusellilta. Tai ehkä kehdolta. Harsoisten pussien läpi näkyy erilaisia hahmoja.

Elämän karusellissa valikoituu ja valikoidaan. Valinnoille on monia syitä ja perusteluja. Elämän vaikeuksien keskellä moni kiroaa syntymäänsä, jo muinaisen Jobin ajoista lähtien mutta silloin on jo vastuu itsellä.

 

Muotokuvasarjassa Viattomuus on aiheena lapsi.  Syntyneen vauvan elämän viaton täydellisyys kosketti ajatuksena minua. Elämänvaihe, jota ei voi itse kovin hyvin muistaa. Teosten lasimainen pinta eristää lapsen omaan maailmaansa, suojaavan kalvon sisään. Vastasyntyneen katseen edessä toiset ihmiset ovat vain häilähteleviä varjoja koska näkökyky kehittyy vähän kerrassaan. Voiko kuvista päätellä, onko kyseessä terve vai vammainen, toivottu vai ei-toivottu?

 

Sitten on installaatio Veto. Narut houkuttelevat vetämään, mutta on mahdotonta päätellä minkä noista leluista saa. Kun voisikin tilata sen täydellisen lapsen, mutta tarjolla on vain sattuma.

Löysin netistä linkin, jossa esiteltiin nukkeja jotka ovat piirteiltään down- lapsen näköisiä. Ne olivat hyvin kauniita. Nämä lelut keräsin kirpputorilta, ja minusta niissä on enemmän vammaisuuteen viittaavia piirteitä kuin noissa vammaisnukeissa. Lasten leikkimisten jäljet ovat jättäneet lisää vammoja niihin. Mietin millaisia esikuvia lelujen suunnittelijoilla on kun he tekevät kivan ja hauskan lelun?

 

Viimeinen huone on Odotushuone. Aika ennen syntymää on kiehtova monella tavalla, se jää salaisuudeksi ja tallettuu mieliimme jonkinlaisiksi aistimuistoksi.

Onni-monitori. Kohdun avaruusoliot ovat vielä tuntemattomia.  Neljän sikiön onnellinen koti-ikkuna, lähetys tosi-tv:stä. Hileistä assosiaatio ravistamiseen?

Vieressä neljä Suurmiestä. Pieniä keramiikkapäitä suomalaisesta punasavesta. Aloin nähdä niissä tuttujen suurmiesten piirteitä. Koskaan ei voi tietää mitä kenestäkin voi tulla, taideteoksestakaan. Teoksen tunnelma voi vaihtua kun näkökulma muuttuu. Pääthän on katkottu raa'asti?

Katsotaanpa nyt vastakkaiselle seinälle.

 

Vastapäisellä seinällä on esillä kaksi Lassoa. Ikäänkuin napanuoria, elämänlankoja. Niillä äidit pitävät kiinni lapsistaan ja lapset äideistään. Katkaistavahan se on molemmista päistä jossakin elämänvaiheessa.

Lattialla näiden teosten välissä on Koski. Sen tekemisessä oli monta pelkistämisen vaihetta ja jäljelle jäi oleellisin. Naisten hiukset muodostavat virran, jossa näyttää olevan kuin hohtavia kiviä vai hedelmiä?  Tässä voi antaa tilaa omille mielikuville, joita teoksen eri yksityiskohdat antavat. Ne voivat olla täynnä elämää tai elottomia, molemmat vaihtoehdot antavat vaihtoehtoisia tapoja tulkita teosta.

Sitten palataan isolle seinälle.

Valaistut sarja on kullattua keramiikkaa. Vielä kohdun tilassa ja ajassa, paratiisin unissa kiedottuna omiin koteloihinsa. Keskeneräisinä mutta täydellisinä.

Kultaa löytyy myös vastapäisellä seinällä. Jälleen Down-enkeli, ja

kullattu pinta luo reliefille jälleen uusia merkityksiä. Ylevä on aika ankara ja vaativa, lähes jumaluus tai palvottava. Kaikkivoipainen ilme vai mitä? Kullattuja kehitysvammaveistoksia ei liene maailmalla paljoakaan, joten loin ehkä uutta sille saralle.

Iso Kalenteri, päivien ja öiden kalenteri. Naisen elämänkalenteri. Äitiyden odotusta, kaipuuta ja luopumista. Naisella on mahdollisuus tulla äidiksi. Kaikki eivät halua, ja toiset eivät voi tulla äideiksi.

Ja asetin tätä vastapäätä teoksen Romaanit, joka antaa vaihtoehtoisen tavan olla isänä tai äitinä. Luovuuden kautta voi synnyttää hedelmiä ja lapsia. Kirjoittaminen on itselleni tärkeää ja sieltä nousi tämä romaaniaihe. Yhteinen piirre kaikkien ihmisten syntymälle on myös se, että ensihenkäyksen jälkeen huudetaan.

 

Kiitos käynnistä!